Artikkelit
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan teollisen toimijan perspektiivistä kuinka kansallinen materiaalipolitiikka on tähän mennessä jalkautunut. Materiaalipolitiikka on kieltämättä jo käsitteenä varsin haastava mieltää käytäntöä vahvasti ohjaavaksi toiminnaksi, jollaiseksi se on tarkoitettu. Kirjoittaja Pekka Närväinen, johtaja, teknologiakehitys, Patria Oyj

Edellä mainitusta syystä on aluksi paikallaan hieman avata tätä käsitettä sen perusteena olevien keskeisten asiakirjojen kautta. On syytä ymmärtää mitä kansallinen materiaalipolitiikka on ja miksi sen jalkautuminen ymmärrettäviksi ja konkreettisiksi käytännön toimiksi puolustuksen kehittämiseksi ja liiketoiminnan edellytysten parantamiseksi on tärkeää. Tämän jälkeen tarkastellaan tilannetta missä määrin strategiset linjaukset ja tavoitteet ovat jo jalkautuneet käytäntöön ja ehkä toteutuneetkin. Niiltä osin kun strategia vielä edellyttää toimeenpanoa esitetään kehittämisideoita teollisesta näkökulmasta, mutta huomioiden puolustushallinnon tarpeet. Jalkautuksessa pitää huomioida, että suorituskykyjen suunnittelun, rakentamisen ja käytön sekä huoltovarmuuden tulee muodostaa yksi ehyt kokonaisuus. Teologian, erityisesti tietotekniikan toimivuudesta täysin riippuvaisten teknisten järjestelmien määrän lisääntyminen on puolustuksen megatrendi.  Puolustusjärjestelmän jatkuvan toimintakyvyn varmistamiseksi normaali- ja poikkeusoloissa puolustushallinnon, puolustusteollisuuden sekä huoltovarmuuden tehtävät tulevat nivoutumaan tulevaisuudessa yhä ja saumattomammin yhteen. Puolustusteollisuudelle se edustaa liiketoiminnan jatkuvuuden varmistamisen uutta ulottuvuutta ja puolustusvoimille sitä, että maan kaikki asiantuntijaresurssit ovat kaikissa tilanteissa sen käytettävissä. 

Tehokkaimmalla ja luontevimmalla tavalla ja ilman erillisiä toimenpidesuunnitelmia strategia jalkautuu, kun materiaalihankkeita ja palveluhankintoja toteutetaan yhdessä kotimaisen teollisuuden kanssa strategian linjaukset muistaen. 

1. Kansallinen materiaalipoliittinen strategia

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012, valtioneuvoston selonteko VNS 6/2012

Ylimpänä materiaalipoliittista strategiaa ohjaavana asiakirjana voidaan pitää määrävälein laadittavaa valtioneuvoston selontekoa eduskunnalle Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Viimeisin selonteko on vuodelta 2012. Puolustusmateriaalia ja materiaalipolitiikkaa käsitellään sen luvussa 5.4., Puolustuskyvyn rakentaminen ja ylläpito (s. 107-108). Siinä todetaan, että suorituskyvyn ylläpidon ja kehittämisen tärkeä osatekijä on materiaali-investoinnit. Tekstistä voidaan poimia seuraavat teollisuutta koskevat materiaalipoliittiset linjaukset:

  1. Sotilaallisen huoltovarmuuden rakenteita on kehitettävä ottaen huomioon kotimaiset ja ulkomaiset toimijat. Puolustushallinto toimii aktiivisesti kehitettäessä kotimaista ja kansainvälistä suorituskyky- ja huoltovarmuusyhteistyötä viranomaisten sekä elinkeinoelämän kesken.
  2. Kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden kykyä integroida, ylläpitää, jatkokehittää, huoltaa, korjata ja poistaa käytöstä puolustusvoimien keskeistä materiaalia ylläpidetään ja kehitetään ottaen huomioon sotilaallisen huoltovarmuuden näkökohdat.
  3. Teollisuuden asemaa arvioidaan suhteessa strategisiin osaamisalueisiin ja kriittisiin teknologioihin. Kriittisten järjestelmien osalta tuen on lähtökohtaisesti oltava saatavissa Suomesta.
  4. Keskeisen materiaalin ylläpitoa ja elinjaksonhallintaa voi toteuttaa strateginen kumppani. Uusia kumppanuusratkaisuja tutkitaan alueilla, jotka eivät ole puolustushallinnon ydintoimintaa.
  5. Puolustusvoimien hallussa jo olevan materiaalin elinkaari hyödynnetään maksimaalisesti.
  6. Kotimaisen kriittisen puolustusteollisen osaamisen ja kapasiteetin ylläpitämiseksi tutkimus ja teknologia-alan kehittämistyötä kohdennetaan lähtökohtaisesti kotimaahan.

Näiden toimenpiteiden toteutumista käsitellään myöhempänä. Monessa suhteessa esitetyt toimenpiteet ovat jakoa jo vuosia käynnissä olleelle kehitykselle, jota halutaan jatkaa tai tehostaa. Tiivistetysti voidaan todeta, että selonteossa on haluttu tuoda vahvasti esiin sotilaallista huoltovarmuutta ja sen liityntää keskeisiin teollisiin kyvykkyyksiin ja osaamisiin. Edelleen teollisuuden korostetaan asemaa varmistettaessa kriittisten teknologioiden hallinnan avulla:

  • puolustusjärjestelmän strategisia osaamisalueita
  • puolustusteollisen osaamisen ja kapasiteetin ylläpitäminen
  • strategisen kumppanuuden kriittisten järjestelmien tuki, materiaalin ylläpito ja elinjakson hallinta

Useita näistä osa-alueista on käytäntöön jalkauttamisen osalta tarkennettu jäljempänä referoiduissa asiakirjoissa.

Puolustusministeriön strateginen suunnitelma 2030 - Puolustushallinnon materiaalipolitiikka 2011

Puolustushallinnon strateginen suunnitelma saa perusteita selonteosta, voimassa oleva strategia selonteosta 2009. Strateginen suunnitelma on viime aikoina julkaistu noin neljän vuoden välein, joten on luultavaa, että se päivitetään jälleen lähiaikoina ja antaa siten uusia syötteitä tuleviin puolustushallinnon materiaalipoliittisiin linjauksiin.

Strateginen suunnitelma 2030 korostaa huoltovarmuuden kehittämisen tarvetta: ”Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen edellyttää yhä enemmän kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä ja keskinäisriippuvuutta vahvistavien verkostojen hyödyntämistä. Keskeistä on varmistaa puolustusmateriaalin saatavuus sekä materiaalin huolto-, ylläpito- ja korjaustoiminta. Entistä suurempi osa yhteiskunnan kriittisistä voimavaroista ja toiminnoista on yksityissektorin omistuksessa ja vastuulla. Puolustushallinto osallistuu aktiivisesti yhteistyön kehittämiseen sekä viranomaisten että elinkeinoelämän kanssa”.

Voimassa olevassa materiaalipoliittisessa strategiassa (MATPOLSTRATSUUN) onkin nostettu esille seuraavia erityisesti teollisuuteen liittyviä toimenpiteitä strategian toimeenpanoksi (referaatti ja ryhmittely kirjoittajan):

  • Toimenpiteet kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi toteutetaan informoimalla järjestelmällisesti teollisuutta puolustusvoimien tarpeista ja strategisista linjauksista.
  • Sotilaallisten suorituskykyjen ja puolustus- ja turvallisuusteollisuuden tuotanto- ja innovaatiokyvyn ylläpitämiseksi strategiset osaamisalueet ja kriittiset teknologia-alueet määritellään ja niitä tarkennetaan sekä uudistetaan säännöllisesti puolustusvoimien tarpeita vastaaviksi.
  • Puolustushallinto edistää teollisuuden tutkimus- ja teknologiatoimintaa puolustusvoimien kehittämisohjelmien lähtökohdista siten, että tutkimus- ja teknologia-alan kehittämistyötä hankitaan lähtökohtaisesti kotimaasta.
  • Puolustusvoimat päivittää hankintatoimen ohjeistuksensa uuden puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaiseksi. Prosessit ja toimintatavat uudistetaan huomioiden direktiivin vaatimukset. Hankintahenkilöstön koulutuksesta ja neuvonnasta huolehditaan ja hankintatoimen keskeiset asiakirjamallit uudistetaan. Hankinnan kohteen arkaluontoisuudesta tai huoltovarmuuteen liittyvistä syistä johtuen hankinta voidaan toteuttaa EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivistä poikkeavaa, rajatumpaa hankintamenettelyä noudattaen.
  • Valtion turvallisuuden kannalta kriittisten puolustusjärjestelmien ja -tarvikkeiden hankinnat toteutetaan aina valtion keskeiset turvallisuusintressit huomioiden (tässä viitataan SEUT346-säännökseen, kirj. huom.).
  • Suorituskykyvaatimukset määritellään aina riittävän tarkasti rajaamatta kuitenkaan tarpeettomasti käyttökelpoisia ja potentiaalisia ratkaisuvaihtoehtoja.
  • Teollisuuden osaamista hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan hankkeiden valmistelussa.
  • Sotilaallista huoltovarmuutta ja kotimaisen teollisuuden asemaa materiaalin toimittajana ja huolto-, ylläpito- ja korjaustoiminnassa kehitetään vastaamaan toimintaympäristön ja puolustushallinnon resurssien muutoksia. Puolustushallinto, työ- ja elinkeinoministeriö, Huoltovarmuuskeskus ja puolustus- ja turvallisuusteollisuus luovat yhdessä mekanismit, joilla tavoite saavutetaan.
  • Puolustushallinto edistää omalta osaltaan puolustus- ja turvallisuusteollisuuden tuotannon ylläpitoa ja kehittämistä uskottavan puolustuskyvyn kannalta strategisilla ja kriittisillä kompetenssialueilla.

Puolustusvoimien MASTRA ja TESTRA

Puolustushallinnon materiaalipolitiikkaa on jalkautettu puolustusvoimien kahdessa omassa asiakirjassa, Materiaalistrateginen ohjaus puolustusvoimissa (MASTRA, 2010) sekä Puolustusvoimien teknologiastrategiassa (TESTRA, 2012).

Puolustushallinnon materiaalipolitiikassa on tarkennettu puolustusvoimien linjauksia materiaalipolitiikan toteutuksen suhteen ja määritelty lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä. Alla muutamia poimintoja:

  • Puolustusvoimille luodaan toimintamalli, joka varmistaa pitkäjänteisen rahoituksen, jossa samaan aikaan ovat käynnissä monivuotiset teknologia-, proto- ja hanketilausvaltuudet.
  • Osaamisverkostojen toiminta vakiinnutetaan ja niitä laajennetaan. Osaamisverkostojen kykyä tuotteistaa teknologiaa sotavarusteisiin kehitetään.
  • Puolustusvoimien kehittämisohjelmia ja hanketoimintaa ohjataan ja kehitetään vastaamaan System of Systems Engineeringin parhaita käytäntöjä puolustusvoimien resurssitehokkaan suorituskyvyn kehittämisen ja ylläpitämisen mahdollistamiseksi.
  • Hankinta-asiakirjojen laatimisen ja hankintojen sopimusaikaisen hallinnan osaamista vahvistetaan.

Puolustusvoimien teknologistrategiassa on materiaalipolitiikan jalkauttamiseen tuotu esille kymmenen kohtaa strategian toimeenpanoksi: http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/017f75804f0dd303a5e8f748988c8728/Puolustusvoimien+teknologiastrategia+2012.pdf?MOD=AJPERES

TESTRA:sta on tehty erillinen jalkautussuunnitelma, jonka laadinnassa ovat olleet mukana asiantuntijajäsenet teollisuudesta. Siinä on lueteltu mm. alla olevia jalkauttamistoimenpiteitä:

  • Tuotteistetaan STAE (1-3) ja verkotutaan ja kumppanoidutaan osien 1-2 tuottamisessa. Käynnistetään STAE3:ssa tunnistettavien seurattavien teknologioiden seuranta ja ylläpidetään osaamista SOKT-alueella.
  • Kuvattava teknologiaprosessi (STAE-SOKT-kyvyn luominen), joka tuottaa teknologiaohjelmien, teknologiasiirtojen ja teollisen yhteistyön perusteet.
  • T&K-toiminta integroidaan ELJAKE-projektin tuottamaan kehykseen.
  • Teknologian saatavuuden ja soveltuvuuden sekä kypsyystasojen tunnistamisen ja kehittymisen ennakoinnin osaaminen, prosessit ja tuotteet on luotava.
  • Tunnistetaan ja huomioidaan hankkeiden ja hankintojen valmistelun ja läpiviennin vaatima osaaminen jo konseptin valintavaiheessa.
  • Varmistetaan valtion keskeisten turvallisuusetujen huomioiminen hanke- ja hankintatoiminnassa. Luodaan tulkintasäännöt ja ohjeet. Kehitetään mallinnuksen ja simuloinnin kykyä ja palveluja, kehitetään elinjaksokustannusten ennakointi.
  • Hankeohjausjärjestelmään sisällytetään TRL-tarkastelu ja SUKE-vaihe erotetaan hankintavaiheesta.
  • Kotimaisen teollisuuden rooli (kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden varmistamisen perusteet) määritellään SUKE-vaiheessa ja sisällytetään RFI:hin.
  • Varmistetaan, että hankintoihin liittyvissä hallinnollisissa käsittelyissä kotimaisen teollisuuden rooli kohdistuu ensisijaisesti SOKT-alueille.
  • Kehitetään sotavarustuksen testaus- ja evaluointipalvelua ja kykyjä.
  • Kuvataan vienninvalvonnan päätöksenteon prosessi.
  • Käynnistetään hankinta- ja toimitusvalmiuksien luomiseksi tarvittavat teknologiaohjelmat. Kohdennetaan ohjelmat niille SOKT-alueille, joilla PV:n tavoitetilan mukaisesti on odotettavissa hanketoimintaa.
  • Varmistetaan osaamisen pysyvyys sotataloussopimuksin, joiden toimintamallia kehitetään huomioimaan teknologinen huoltovarmuus. Parannetaan kansallisesti kriittisen teollisuuden kriisiajan toimintakykyä (SA-suunnittelu, harjoitukset).
  • Tunnistetaan kansallisen kriittisen tuotannon ja osaamisen kannalta välttämättömät strategiset kumppanit. Luodaan sopimusjärjestelyt. Käynnistetään varautumistoiminta.
  • Tarpeellisten osaamisverkostojen tunnistaminen, sopimus- ja hankintamallien määrittäminen ja toimintamallin kuvaaminen.
  • Teollisen yhteistyön normi päivitetään. Miten valitaan mukaan otettavat tahot, millä ehdoilla työ tehdään sekä mitkä ovat osallistuvien yritysten mahdollisuudet osallistua hankintaan.
  • Varmistetaan, että teknologiatoiminnan IPR:t ovat teollisuudella, ellei ole perusteltua syytä järjestää niitä toisin. Kaikissa tapauksissa PV:llä laajat käyttöoikeudet.

Huoltovarmuuskriittinen tuotanto, teknologia ja osaaminen (HTTO) sekä valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2013

Teknologian ja osaamisen näkökulmaa huoltovarmuudessa käsiteltiin laajasti Insinööriupseeri 2012 –julkaisussa (Närväinen, Hammar) perustustuen PIA ry:n teknologiaryhmässä ja Puolustusvoimien teknologianeuvoston työelimessä käytyihin keskusteluihin. Siinä käsitellyt näkökohdat ovat osaltaan toimineet syötteenä HTTO-raportin laatimiseen ja uuden VNp:n huoltovarmuuden tavoitteista perusteluihin.

Puolustusministeriö asetti 30.5.2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli tarkastella, mitkä puolustuskyvyn ja materiaalisen suorituskyvyn alueet Suomessa ovat huoltovarmuuskriittisiä ja joilla esimerkiksi kansallisen tuotantokapasiteetin ja/tai osaamisen säilyttäminen on erityisen tärkeää. Määrittelytyön lisäksi tehtävänä oli identifioida toimenpiteitä, joilla kriittisen teknologian, tuotannon ja osaaminen säilyminen turvataan. Toimeksiannon taustalla oli valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon sekä huoltovarmuustavoitepäätöksen valmistelu. Työryhmä jätti loppuraporttinsa 28.12.2012. Sen toimeenpano-osasta kirjoittajan tiivistelmä alla:

  • HTTO-alueiden turvaaminen edellyttää riittäviä rahallisia panostuksia. Tämän varmistamiseksi tulee selvittää mahdollisuus hyödyntää myös muita rahoituslähteitä kuin puolustushallinnon budjettikehystä.
  • Jo hankinnan ideointi- ja esisuunnitteluvaiheessa tulee arvioida, mitä vaihtoehtoisia malleja on hankittavan järjestelmän tuen, huollon ja ylläpito- sekä kehittämiskyvyn järjestämiselle sekä arvioida eri vaihtoehtojen huoltovarmuudellisia riskejä ja kustannuksia. Hankeohjauksen perusteissa tulisi huoltovarmuusnäkökulma tulla korostetusti esille, huomioiden myös kumppanuuden näkökulmat. . Harkittavaksi tulee erityisesti sen ohjaaminen, missä tilanteissa huoltovarmuusnäkökulmat saattavat edellyttää hankinnan toteuttamista puolustus- ja turvallisuushankintalain kansallisin säännöksin (SEUT 346 1(b)).
  • On harkittava, voitaisiinko strategista kumppanuutta luoda erityisesti niille huoltovarmuuskriittisille alueille, joilla osaamisen katoaminen kotimaasta on vaarassa. Lisäksi uusien alueiden kumppanuuksia tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti.
  • Erityinen painotus tulisi asettaa pohjoismaiselle puolustusmateriaaliyhteisölle. Tulisi harkita pohjoismaisten sopimusten syventämistä ja sotilaallista huoltovarmuutta koskevien sitoumusten ulottamista uusille alueille, mukaan lukien edellä mainitut kriittisen teknologian, tuotannon ja osaamisen alueet.
  • On tärkeää, että valtionhallinto tukee teollisuuden viennin ja kansainvälistymisen edistämistä kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden elinkelpoisuuden ylläpitämiseksi.
  • Tarvitaan riittävä tilannetietoisuus olemassa olevasta ja ennakoitavasta huoltovarmuuskriittisestä osaamispohjasta. Tilannekuvan pohjalta tulisi systemaattisesti pyrkiä suuntaamaan riittävät panostukset huoltovarmuuskriittisille osaamisalueille. Julkisrahoitteisten tutkimuslaitosten tulisi kohdentaa tutkimus- ja tuotekehityshakuja kriittisten alueiden teknologioihin.

Joulukuussa 2013 annettu valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista käsittelee luvussa 4.4., Sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto ja palvelut, tämän huoltovarmuuden osa-alueen kehittämistoimenpiteiden periaatteita. Ne ovat samansisältöiset kuin muissa tässä kirjoituksessa referoiduissa asiakirjoissa

  • Puolustushallinto varmistaa, että maassa säilyy tarvittava riittävä osaaminen, teknologia ja tuotanto sekä integraatio-, huolto-, ylläpito- ja kriisiajan vauriokorjauskyky, joka pidetään saatavilla logistiikan ketjussa. Puolustusvoimat kehittää sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta kriittiseen tietoturvallisuuteen ja salaukseen liittyvää osaamista ja teknologiaa kyberturvallisuusstrategian mutkaisesti. Huoltovarmuusorganisaatio tukee ja edistää tätä työtä.
  • Valtio ylläpitää ja tukee keskeisiin kansallisiin turvallisuusetuihin liittyvää kriittistä puolustusteollisuutta ja sen osaamista sekä palvelutuotantoa tarvittavin toimenpitein.
  • Puolustushallinto kehittää kriittisen puolustusmateriaalin ja järjestelmien elinjakson hallintaa kumppanuusjärjestelyin.

Päätöksen perustelumuistiossa näitä on tarkennettu, mutta varsinaisia toimenpiteitä ei ole yksilöity. Näiltä osin työ jatkuu mm. HTTO-jatkotyön muodossa puolustusministeriössä Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys PIA ry:n seuratessa suunnitelmien toteutumista.
 

2. materiaalipoliittisen strategian jalkautumisen tilanne

Edellä on käytetty varsin paljon palstatilaa materiaalipoliittisen strategian linjauksiin ja strategia-asiakirjoissa esitettyihin toimenpidesuunnitelmiin. Näin on tehty, jotta voidaan todeta valtionhallinnon harvinaisen yksituumainen tahto saada strategia muuttumaan käytännön toimiksi. Toinen merkillepantava näkökulma on, että teollisuuden merkitys strategian jalkauttamiselle ja käytäntöönpanolle on tuotu selkeämmin ja konkreettisemmin esille, kuin koskaan aikaisemmin. Suomen teknologiaintensiivisen puolustusjärjestelmän jatkuva toimintakyky sekä normaali- että poikkeusoloissa riippuu yhtä paljon puolustusvoimien kuin puolustusteollisuudenkin panoksesta. Itse asiassa puolustusjärjestelmän toimivuuden kannalta ei ole syytäkään asettaa rajalinjoja missä puolustusvoimien toiminta loppuu ja missä teollisuuden alkaa. Strategia-asiakirjojen henki ja sen myötä Puolustushallinnon ja puolustusteollisuuden yhteisenä periaatteena tulee olla, että puolustusjärjestelmän toimivuus varmistetaan jatkuvasti yhdessä.

Enää ei riitä, että puolustusvoimat toimi tilaajana ja teollisuustoimittajana. Jalkautumisen onnistumiseksi on luotava uusia joustavia toimintatapoja, huomioiden puolustus- ja turvallisuushankintalain sekä SEUT 346:n säännökset ja mahdollisuudet. Se, että yhteistyö käytännön tasolla perustuu aina kaupallisiin sopimuksiin, ei saa olla este strategisten tavoitteiden jalkautumiselle. Strategisten ja muiden kumppanuussopimusten myötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ollaankin viime vuosina otettu jättiaskelia (mm. Millog Oy:n perustaminen). Tällaista toimintaa tuleekin nyt laajentaa ennakkoluulottomasti uusille alueille, kuten  HTTO-raportissa todetaan. Eräitä näistä alueista käsitellään kehitysideoiden yhteydessä.

Ennakkoluulottomuutta tarvitaan puolin ja toisin. Vuosikymmenten yhteistyön aikana sekä puolustusvoimille että teollisuudelle on syntynyt ”kollektiivinen muisti”, joka pyrkii muuttuneessa tilanteessakin vielä ohjaamaan käyttäytymistä vanhoihin oletuksiin perustuen. Viimeistään PVUUD:n ja PV:n STRATSU:n yhteydessä tarkennettujen puolustusvoimien pääprosessien jälkeen pitäisi teollisuudelle olla päivänselvää, ettei vain innovaatiotoiminnalla ja teknisistä mahdollisuuksista informoimalla voida aikaansaada uusia liiketoimintamahdollisuuksia puolustusvoimien suunnalla yli sen, mitä suorituskykyjen kehittäminen välttämättä edellyttää. Menneinä vuosikymmeninä, jolloin puolustusjärjestelmää rakennettiin merkittävin materiaalihankinnoin, väljyyttä oli tässä suhteessa enemmän. Tosin näin aikaansaadut ratkaisut eivät välttämättä jääneet pitkäikäisiksi. Jos teollisuuden puolella on vielä jäänteitä tällaisesta optimismista, on siitä nopeasti siirryttävä nykypäivän realismiin. Näin jo siksikin, ettei erehdytä tekemään katteettomia investointeja. Puolustusvoimien puolella on syytä myös karistaa rippeet me vs. he asetelmasta ja siitä, että materiaalisen suorituskyvyn rakentaminen olisi teollisuudelle ”vain” liiketoimintaa ja voitontuottamista PV:n kustannuksella. Puolustusteollisuus on osa kokonaismaanpuolustusta. Jotta se voi tehtävänsä täyttää on toiminnan jatkuvuuden perusedellytys toki, että se on toimijalleen tuottavaa liiketoimintaa siten, kun yritysten omistajat ovat edellyttäneet. Tätä tosiasiaa ei ole tarpeen piilotella. Katemarginaalit alalla ovat yleisesti alhaisempia kuin siviiliteollisuudessa, eikä aikoinaan sitä jossain määrin kompensoinut luottamus toiminnan pitkäjänteisyyteen ja jatkuvuuteen ole enää kiistaton asiaintila. Puolustusteollisuuden insinöörit puolestaan ovat lähes poikkeuksetta alalla siksi, että he näkevät työskentelyn alalla mielekkääksi ja merkitykselliseksi maanpuolustukselle. Yhteistoiminnalla on suuret mahdollisuudet rakentaa Suomelle edelleen toimintakykyinen puolustusjärjestelmä resurssien rajallisuudesta huolimatta. Puolustusjärjestelmä on peruuttamattomasti teknologiaintensiivinen. Tämä on kuitenkin kansallinen vahvuutemme. Sen kehittämistä pitää jatkaa ”puhtaalta pöydältä” ja kaikkien asiantuntijaresurssien maassa tulee olla käytettävissä.

Seuraavassa on tarkasteltu eräitä strategia-asiakirjoissa esille nostettujen strategisten toimenpiteiden toteutumisen tilaa siten miten se näyttäytyy teollisuudelle. Hallinnon puolella saattaa toki olla vireillä jalkautumistoimia, joita ei ole vielä esitelty julkisesti. Mm. TESTRA:n yksityiskohtaiset jalkauttamistoimenpiteet lienevät käynnissä.

Jalkautumassa olevat asiat

  • Kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden kykyä integroida, ylläpitää, jatkokehittää, huoltaa, korjata ja poistaa käytöstä puolustusvoimien keskeistä materiaalia ylläpidetään ja kehitetään ottaen huomioon sotilaallisen huoltovarmuuden näkökohdat (VNS).
  • Keskeisen materiaalin ylläpitoa ja elinjaksonhallintaa voi toteuttaa strateginen kumppani (VNS).
  • Toimenpiteet kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi toteutetaan informoimalla järjestelmällisesti teollisuutta (MATPOLSTRATSUUN). Noteerattuna esimerkkinä avoimuudesta maavoimien kattavat kehitysohjelmaesitykset Hankeseminaarissa 2014.
  • Kotimaisen teollisuuden asemaa materiaalin toimittajana ja huolto-, ylläpito- ja korjaustoiminnassa on kehitettävä vastaamaan toimintaympäristön ja puolustushallinnon resurssien muutoksia (MATPOLSTRATSUUN).
  • Kotimaisen kriittisen puolustusteollisen osaamisen ja kapasiteetin ylläpitämiseksi tutkimus ja teknologia-alan kehittämistyötä kohdennetaan lähtökohtaisesti kotimaahan (VNS).
  • Puolustusvoimien kehittämisohjelmia ja hanketoimintaa ohjataan ja kehitetään vastaamaan System of Systems Engineeringin parhaita käytäntöjä (MASTRA).
  • Käynnistetään hankinta- ja toimitusvalmiuksien luomiseksi tarvittavat teknologiaohjelmat. Kohdennetaan ohjelmat niille SOKT-alueille, joilla PV:n tavoitetilan mukaisesti on odotettavissa hanketoimintaa. (TESTRA jalkautus) .
  • Tunnistetaan kansallisen kriittisen tuotannon ja osaamisen kannalta välttämättömät strategiset kumppanit (TESTRA jalkautus). HVK:n MIL-poolin perustaminen 2013.

Jalkautumista odottavat tai keskeneräiset asiat

  • Sotilaallisen huoltovarmuuden rakenteita on kehitettävä (VNS).
  • Teollisuuden asemaa arvioidaan suhteessa strategisiin osaamisalueisiin ja kriittisiin teknologioihin (VNS). Perustyö  on tehty vuonna 2012,  mutta niiden  tarkentaminen ja uudistaminen säännöllisesti puolustusvoimien tarpeita vastaaviksi tulee tehdä (MATPOLSTRATSUUN).
  • Tarvitaan riittävä tilannetietoisuus olemassa olevasta ja ennakoitavasta huoltovarmuuskriittisestä osaamispohjasta. Tilannekuvan pohjalta tulisi systemaattisesti pyrkiä suuntaamaan riittävät panostukset huoltovarmuuskriittisille osaamisalueille (HTTO-raportti).
  • On harkittava, voitaisiinko strategista kumppanuutta luoda erityisesti niille huoltovarmuuskriittisille alueille, joilla osaamisen katoaminen kotimaasta on vaarassa. Lisäksi uusien alueiden kumppanuuksia tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti (HTTO-raportti).
  • Puolustusvoimat päivittää hankintatoimen ohjeistuksensa uuden puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaiseksi. Prosessit ja toimintatavat uudistetaan huomioiden direktiivin vaatimukset (MATPOLSTRATSUUN, TESTRA jalkautus).
  • Valtion turvallisuuden kannalta kriittisten puolustusjärjestelmien ja -tarvikkeiden hankinnat toteutetaan aina valtion keskeiset turvallisuusintressit huomioiden (MATPOLSTRATSUUN). Harkittavaksi tulee erityisesti sen ohjaaminen, missä tilanteissa huoltovarmuusnäkökulmat saattavat edellyttää hankinnan toteuttamista puolustus- ja turvallisuushankintalain kansallisin säännöksin (SEUT 346 1(b)) (HTTO-raportti).
  • Suorituskykyvaatimukset määritellään aina riittävän tarkasti rajaamatta kuitenkaan tarpeettomasti käyttökelpoisia ja potentiaalisia ratkaisuvaihtoehtoja  (MATPOLSTRATSUUN). Jälkimmäinen osa linjauksesta on edelleen haasteellinen.
  • Teollisuuden osaamista hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan hankkeiden valmistelussa (MATPOLSTRATSUUN).
  • Puolustusvoimille luodaan toimintamalli, joka varmistaa pitkäjänteisen rahoituksen, jossa samaan aikaan ovat käynnissä monivuotiset teknologia-, proto- ja hanketilausvaltuudet (MASTRA).
  • Varmistetaan osaamisen pysyvyys sotataloussopimuksin, joiden toimintamallia kehitetään huomioimaan teknologinen huoltovarmuus.
  • Osaamisverkostojen toiminta vakiinnutetaan ja niitä laajennetaan (TESTRA jalkautus). Tässä kohdin on saatujen pilotointikokemusten valossa tosin päätettävä tuottaisivatko aiotut osaamisverkostot siinä muodossa niille asetettuja tavoitteita, vai voitaisiinko verkostoitumisen tavoitteet saavuttaa muulla tavoin uusia rakenteita perustamatta.
  • HTTO-alueiden turvaaminen riittävillä rahallisilla panostuksilla: Tulee selvittää mahdollisuus hyödyntää myös muita rahoituslähteitä kuin puolustushallinnon budjettikehystä (HTTO-raportti).
  • Jo hankinnan ideointi- ja esisuunnitteluvaiheessa tulee arvioida, mitä vaihtoehtoisia malleja on hankittavan järjestelmän tuen, huollon ja ylläpito- sekä kehittämiskyvyn järjestämiselle sekä arvioida eri vaihtoehtojen huoltovarmuudellisia riskejä ja kustannuksia (HTTO-raportti).
  • Puolustushallinto varmistaa, että maassa säilyy tarvittava riittävä osaaminen, teknologia ja tuotanto (VNp).
  • Puolustusvoimat kehittää sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta kriittiseen tietoturvallisuuteen ja salaukseen liittyvää osaamista ja teknologiaa kyberturvallisuusstrategian mutkaisesti. Huoltovarmuusorganisaatio tukee ja edistää tätä työtä (VNp).
  • Puolustushallinto kehittää kriittisen puolustusmateriaalin ja järjestelmien elinjakson hallintaa kumppanuusjärjestelyin (VNp). Kriittisten järjestelmien elinjakson hallinnan osalta työ on vielä keskeneräinen.

Kuten tilannekatsauksesta nähdään, jalkautumista odottavien tehtävien liasta on paljon pidempi, kuin vauhdilla jalkautumassa olevat asiat. Tehtävää  on siis paljon, työ on vieläkin alkuvaiheissaan. Viimeisessä luvussa esitetään muutamia kehittämisideoita jalkautumisen nopeuttamiseksi.

 

3. kehittämisideoita jalkautumisen vauhdittamiseksi

Jotta kansallinen materiaalipoliittinen strategia jalkautuisi mahdollisimman täydellisesti ja mahdollisimman vauhdikkaasti esitetään lopuksi muutamia konkreettisia painopiste-alueita, joilla jalkautumista tulee edistää kaikilla tavoin toiminnan eri tasoilla:

1. Puolustusvoimien strateginen suunnittelu

Vaikka puolustusvoimien strateginen suunnittelu jo itsessään tuottaa strategia-asiakirjoja ja –linjauksia, ovat  useat aiheet jalkautumista odottavien tai keskeneräisten asioiden listalta sellaisia, joita pitää vauhdittaa strategisen suunnittelun toimesta. Työhön kuuluu mm. se, että on selvitettävä aikaisempaa yksityiskohtaisemmin suorituskykyjen ja varmistettavien kriittisten teknologioiden yhteydet (ns. SOKT2 -työ) huomioiden myös teknologiakehityksen tiekartat erityisesti disruptiivisten teknologioiden osalta.

  • Teollisuuden asiantuntemus tulee saada suorituskykyjen suunnitteluun mukaan huomioiden voimassaolevat säädökset, työn esikaupallinen luonne ja kaupallisten ristiriitatilanteiden välttäminen.
  • Pelisääntöjä ja ohjeistusta pitää kehittää. PV:n puolella suunnittelutehtävien keskinäiset hierarkiat ja aikajärjestykset tulee kirkastaa, aukottomasti kuvata ja informoida teollisuudelle.

2. Puolustusjärjestelmän materiaalinen kehittäminen painopisteenä tarvittavan osaamisen säilyttäminen Suomessa

PVUUD ja PVLOGL suunnittelun yhteydessä on määritelty puolustusvoimien pääprosessit. Puolustusvoimien ja teollisuuden yhteistoiminnan on toimittava katkeamattomana ketjuna suorituskykyjen suunnittelusta niiden materiaaliseen rakentamiseen ja ylläpitoon, operoinnin tukeen, sekä huoltovarmuuteen. Vain näin varmistetaan, että suorituskykyjen elinjaksonhallinta toteutuu kustannustehokkaasti ilman yllätyksiä.

  • On varmistettava, että puolustusvoimien pääprosessien 1 (suunnittelu- ja kehittäminen) ja 2 (materiaalinen rakentaminen ml. palveluiden hankinnat) välillä siirtyy kattava teknologinen tietämys. Silloin suorituskykyjen rakentamisvaihe tuottaa tuloksena halutut sotilaalliset suorituskyvyt suunnitelluin kustannuksin. Teollisuuden mukanaolo on välttämätöntä ja tukee sen oman liiketoiminnan jatkuvuutta, esimerkkeinä tuleva hävittäjäratkaisu ja alushankinnat.
  • Hankeohjauksen ohjeistusta tulee kehittää niin, että yhteistyömahdollisuuksien hyödyt tulevat huomioiduiksi.

Kansallisen osaamisen säilyminen ja huoltovarmuuden muodostuminen varmistuu luonnollisimmalla tavalla suurten materiaalihankintojen ja integrointiprojektien yhteydessä. Tätä näkökulmaa on käsitelty laajasti tutkielmassa ”Kansallinen huoltovarmuus osana puolustusvoimien hankkeita” (Markku Rautio 2011). Tähän mahdollisuuteen on syytä kiinnittää entistäkin enemmän huomiota myös järjestelmien elinjaksonaikaisen ylläpidon suunnittelussa. Tiivis teollisuusyhteistyö suorituskyvyn rakentamisvaiheessa luo sille kestävän osaamispohjan.

Parhaiten tämä tapahtuu kotimaisen teollisuuden toimiessa hankkeen päätoteuttajana, tai ulkomaisen hankinnan osalta kotimaisena integraattorina. Se edellyttää toimijalta kuitenkin näyttöä isojen projektien johtamisesta, toimialatuntemusta, taloudellista kykyä projektin läpiviemiseen, riittävää osa- ja kokonaisjärjestelmäosaamisesta ja kykyä tarjota asiakkaalle aidosti edullisin kokonaisratkaisu. Kotimaisen toimijan tulee olla myös neutraali suhteessa suuriin puolustusjärjestelmätoimittajiin. Kaikkien perusvalmiuksien tulee olla kunnossa: hankintaosaaminen, sopimusjuridiikka, sertifioinnit, Katakri sekä Systems Engineering kyvykkyyden edellyttämä vaatimusten hallinta, osaaminen ja työkalut.

Asiakkaan näkökulmasta päätoimittajan käyttäminen hankkeessa vapauttaa resursseja. Päätoimittaja huolehtii alihankintaverkostosta, tuottaa ammattimaisen teknisen dokumentaation ylläpitoa varten, vastaa konfiguraatiohallinnasta, vähentää riippuvuutta OEM-toimittajasta ja vapauttaa toimittajaverkoston hallinnasta.  Se tuottaa tarjousvaiheessa teollisen toimijan kokemukset kustannusajureista sekä muutosten hallinnan mekanismit. Näin osaaminen kehittyy ja on ennustettavasti puolustusvoimien käytettävissä elinjakson hallinnan aikana ja tulevissa hankkeissa.

Kansallisella tasolla päätoimittajan roolin merkitys puolustusvoimille mahdollistaa kotimaisen teollisuuden osallistumisen ulkomaisiin hankintoihin ja kehittää kotimaisen teollisuuden integraatio- ja ylläpitokykyä (ml. ohjelmistot) sekä muokkaamis- ja ylläpitopäivityskykyä. Se mahdollistaa myös kotimaisen kapeita, mutta tärkeitä, erikoisosaamisen alueita edustavan pk-teollisuuden osallistumisen suuriin materiaalihankintoihin.

  • Kansallinen päätoimittaja viimekädessä varmistaa hankitun järjestelmän toiminnan jatkuvuuden normaali- ja poikkeusoloissa sekä mahdollisuuden hankinnan kokonaiskustannusten alentamiseen elinjaksoa pidentämällä, tai muuttamalla olemassa olevaa järjestelmää uusien suorituskykyvaatimusten mukaiseksi uudishankintojen sijaan. Suurten järjestelmätoimitusten päätoimittajuudet luovat perustaa sotilaalliselle huoltovarmuudelle.

3. Sotilaallinen huoltovarmuus ja yhteiskunnan kriittisten järjestelmien edellyttämän osaamisen varmistaminen

Vaikka hanketoiminta oikein hyödynnettynä on mainio tapa jalkauttaa materiaalipolitiikkaa, sen mahdollisuudet materiaalipolitiikan mukaisen teknologian ja osaamisen varmistamiseen ovat sittenkin rajalliset. Hanketoiminta on syklistä etenkin mittavimpien järjestelmähankintojen osalta. Kuinka silloin varmistetaan osaamisen säilyminen Suomessa huomioiden myös se, että näiden järjestelmien elinjaksopäivityksiä tehdään isossa mittakaavassa varsin harvoin?

Sama ongelma koskee tiettyjen tekniikan erityisalojen tuntemusta, joissa hankintavolyymit eivät ole suuret, mutta merkitys puolustusjärjestelmän suorituskyvylle on suuri. Tässä kohdin vastuu osaamisen säilyttämisestä on osittain puolustusvoimien teknologiatoiminnalla, joskin sen ongelma tässä suhteessa on kohdentuminen alueille, joissa odotetaan tapahtuvan hanketoimintaa. Muilla alueilla, joiden hankinnat tulevat ajankohtaisiksi esim. vasta 10–15 kuluttua osaaminen voi siksi olla vaarassa kadota.

HTTO-raportin mukaisesti juuri näille huoltovarmuuskriittisille osaamisalueilla tulisi laittaa liikkeelle riittävien panostusten systemaattinen suuntaaminen ja harkita uusien strategisen kumppanuuksien luontia. Niiden rahoittamiseksi tulee selvittää mahdollisuus hyödyntää myös muita rahoituslähteitä kuin puolustushallinnon budjettikehystä. Kyseisten periaatteiden jalkauttaminen tulee suunnitella puolustushallinnon ja HVK:n toimesta teollisuuden tuella. Tässä kohdin haaste on hyvin suuri. Uusi VNp linjaa teknologian ja osaamisen varmistamisen tärkeäksi, mutta pääpaino päätöksen tekstissä on ymmärrettävästi edelleen tuotannollisessa ja materiaalisessa varautumisessa. Mikä siis olisi oikea tasapaino näiden kahden nykyaikaiselle huoltovarmuudelle tärkeän elementin kesken? Perusteita yksimielisyyden löytymiseen on tässäkin kirjoituksessa referoitujen asiakirjojen pohjalta riittävästi, että konkreettisia toimenpiteitä on pantava liikkeelle viipymättä.

  • Kirjoittaja haastaa pohtimaan uusia kumppanuuksia puolustushallinnon ydintoiminnassa. Puolustushallinnon ydintoimintojen määritelmä muuttuu yhteiskuntamuutosten ja teknisen kehityksen myötä. Puolustusvoimilla ei välttämättä ole tulevaisuudessa enää resursseja hoitaa puolustusjärjestelmän osien ylläpitoa teknisten järjestelmien kompleksisuuden ja keskinäisriippuvuuden muuttuneesta mittakaavasta johtuen. Nämä uudet potentiaaliset yhteistyöalueet on syytä kartoittaa, tiedot siihen ovat olemassa.

Valtion turvallisuuden kannalta kriittisten puolustusjärjestelmien ja -tarvikkeiden hankinnat liitetään nykyisin usein huoltovarmuusperusteluin SEUT 346:n poikkeuksin hankittaviksi. Tämä on hyvin tärkeää ja kaipaa mainittua ohjeistusta.  Silti puolustusjärjestelmässä ja muussa kansallisesti kriittisessä infrastruktuurissa on valtava määrä usein ulkomaiseen COTS-tietotekniikkaan perustuvia järjestelmiä, tai valmiina ulkomailta hankittuja järjestelmiä, jotka ovat todella kriittisiä jo normaalioloissa ja erityisesti poikkeusoloissa ja jotka ovat yhtälailla huoltovarmuuden kannalta elintärkeitä.

  • Myös avoimeen kilpailutukseen tulevat järjestelmät, tulee hankkia Suomen kansallisia etuja korostaen. Hankinnat on ohjeistettava hallinnon puolelta ja järjestelmien elinjakson aikainen ylläpito ja huoltovarmuus tulee toteuttaa hallinnon ja kotimaisen teollisuuden yhteisin toimin.
  • Olemassa olevan lainsäädännön mukaiset tarkat toimintaohjeet on laadittava hankkeiden suunnittelijoiden ja hankinnoista vastaavien käyttöön. 
  • Säädösten kehittämistarpeet on tunnistettava ja pantava tarvittaessa vireille säädöspohjan kehittäminen. 

Pidemmällä aikavälillä olisi eduksi, jos käytettävissä olisi tutkittua uutta tietoa yhteiskunnan muuttumisesta ja muutoksen vaikutuksista yhteiskunnan huoltovarmuuden ja sotilaalliseen huoltovarmuuden tavoitteisiin. Tällainen puolueeton tieto olisi eduksi, kun seuraavan kerran ehkä vuonna 2018 tarkennetaan huoltovarmuuden tavoitteita. Keskeinen muutosajuri on yhteiskunnan toiminnan muuttuminen täysin riippuvaiseksi tietotekniikasta. Tässä korostuu yhteiskunnan kriittisten järjestelmien merkitys tekemättä eroa onko kyse esim. energianjakelujärjestelmän, tai puolustusvoimien TVJ-järjestelmästä. On oltava riittävä kansallinen omavaraisuus ko. järjestelmien toimintakunnon ylläpitämisessä ja toimintakunnon palauttamisessa normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. Pelkkä rutiininomainen osaaminen ja kirjaviisaus eivät riitä, vaan erityisesti poikkeusoloissa innovatiivisen ja improvisoivan osaamisen merkitys on suuri, jotta kriittiset järjestelmät voidaan palauttaa toimintakykyisiksi.

  • Kirjoittaja esittää, että tulevien materiaalipoliittisten ja huoltovarmuusstrategioiden tueksi tehtäisiin riittävän laaja tutkimus siitä, kuinka sotilaallisen huoltovarmuuden tavoitteita tulisi kehittää suhteessa yhteiskunnan tekniseen kehittymiseen. Tiukkaa rajaa ei tulisi vetää sotilaallisen huoltovarmuuden ja muun yhteiskunnallisen huoltovarmuuden välillä, vaan pikemminkin selvittää, missä kohdin se kulkee ja kuinka paljon nämä alueet toisiaan leikkaavat tulevaisuudessa valtion kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.

Huoltovarmuuskeskus voisi olla sopiva rahoittaja tällaiselle tutkimukselle. Se voisi toisaalta ehkä olla myös osa tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistuksen yhteydessä muodostettua valtion strategista tutkimusta. Jälkimmäisen tarkoituksenahan on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ongelmiin. Tutkimus saattaisi olla mielenkiintoista toteuttaa myös MATINE:n rahoittamana yhteiskuntatieteellisenä tutkimuksena.

Hyvää globaalia näkökulmaa lähtölaukauksena tällaiselle kansalliselle tarkastelulle voi antaa myös hiljattain julkaistu Ulkopoliittisen instituutin tutkimusraportti Towards the Geopolitics of Flows: Implications to Finland, joka käsittelee otsikon kontekstissa myös Suomen kansallista valmiussuunnittelua globaalien virtojen aikakaudella. Teollisuus olisi mielellään aktiivisesti mukana tällaisessa työssä asiantuntijana. Edustaahan se syötteiden tuottamista sen oman toiminnan strategiselle suunnittelulle ja jatkuvuuden varmistamiselle.

Pekka Närväinen, johtaja, teknologiakehitys, Patria Oyj

Lähde: Insinööriupseeri 2014